Olin viime lauantaina matkalla Tampereelle. Menin hyvissä ajoin pysäkille, mutta kaksi paikallisjunaa olikin peruttu ja niinpä myöhästyin Mansen junasta.
Tikkurilassa sitten etsin lipputoimistoa, mutta eihän siellä sellaista ole. Piti soittaa VR:n puhelinpalveluun. Jonotus kesti yli 20 minuuttia ja rahaa paloi, mutta pakko oli jonottaa, että sain lipun vaihdettua seuraavaan junaan.
Lipun vaihto toki onnistui, mutta tilanne on samalla hyvä kuvaus siitä, kuinka kaksipiippuista kaiken digitalisointi on. Mukavaa (vain) silloin kun se toimii.
Toimimattomuudelle puolestaan on useita syitä. Vähäisin ei ole varmaankaan se äärimmilleen viety elävän työn karsiminen, joka valitettavan usein on seuraus digitaalisiin palveluihin siirtymisestä.
Omalla kohdallani digi-intoilu menee jonnekin vuosituhannen vaihteen paikkeille. Linux oli nousemassa kovaa vauhtia kiinnostuksen kohteeksi, omalla kohdallani ja laajemminkin. Muistan millainen innostuksen ilmapiiri oli yliopistolla syyskuussa 1999, kun Linus Torvalds esitteli Linux projektiaan.
Digitalisaatio on sittemmin näyttänyt monet kasvonsa. Digitalisaation, Internetin ja sosiaalisen median nurjat puolet ovat tulleet kaikille tutuiksi, vaikka politiikan virallinen digiloikka -puhe jatkuukin optimistisessa hengessä. Tässä on ristiriita ja jännite, jota ajattelin jatkossa pohdiskella vähän enemmänkin.
Luvassa on kevyttä kommentointia, kirjaesittelyjä ja digilaitteiden ja vimpainten ihmettelyä.
Turhautunut dosentti 