Digitalisaation pitäisi olla prosessi, joka tuo mukanaan kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista (tai miten tuo sanonta nyt menikään). Harmillisesti on kuitenkin niin, että netti ja digi sekä antavat että ottavat. Hyviksi tarkoitettuihin ratkaisuihin liittyy usein vähemmän miellyttävä kääntöpuolensa.
Tähän on kiinnitetty huomiota, kun havaittiin että nuoret alkavat roikkua somessa ja nettivimpaimiensa äärellä vaarallisen kauan. Älypuhelimien käytölle kaavaillaankin jo jonkinlaista sääntelyä pulman ratkaisemiseksi.
Mutta älypuhelimet eivät ole koko ongelma. Yksi todellisista on se, miten taataan pääsy palveluihin niille, joilla ei ole mahdollisuutta netin yli kulkevien palveluiden käyttöön, syystä tai toisesta.
Otetaan esimerkiksi pankkipalvelut. Ne ovat siirtyneet pitkälti nettiin ja kivijalkakonttoreiden määrä vähenee vähenemistään. Tämä johtaa siihen, että kasvokkainen asioiminen pankissa tulee vaikeammaksi ja vaikkapa laskujen maksaminen pankkikonttorissa ei ole enää mahdollista.
Näinhän ei tietenkään pitäisi olla. Digitalisaation ja nettipalveluiden tulisi helpottaa ihmisten elämää ja asiointia. Niiden toteuttaminen niin, että syntyy yhteiskuntaa jakava ’digimuuri’ ei ole millään tavalla perusteltua eikä oikeutettua.
Tähän on näköjään kiinnittänyt huomiota myös kansanedustaja Anna Kontula, joka katsoo että laskujen maksamisen pitäisi olla mahdollista pankissa.
Kontula on huolissaan erityisesti niistä, jotka asuvat haja-asutusalueilla, joissa ei ole lainkaan pankkikonttoreita. Tämä huoli on perusteltu, mutta ongelma koskettaa myös keskuksissa asuvia. Ei pankkikonttoriin meneminen ole helppoa enää edes Helsingissä.
Kontula kysyy miten palvelut turvataan kaikille, niin että pankissa asioiminen on todella mahdollista paikan päällä ja kasvokkain, silloin kun se on tarpeen eivätkä muut tavat ole käytettävissä. Mielestäni Kontula on ihan oikealla asialla. Tarkempaa tietoa hänen eduskuntakyselystään löytyy täältä.
Digivaarin digilaari 