Mukavaa ja nopeaa on tilastoanalyysi

Yksi turhauttavimpia kokemuksia yliopistovuosilta on epäilemättä muistikuva tilastomenetelmien opettamisesta.

Harjoitusryhmässä istuu luentojen lähes paniikkitilaan saattamia opiskelijoita, joiden kanssa pitää sitten harjoitella tilastollisen analyysin perusteita. Ensin pitää rauhoitella porukkaa, että kyllä tästä selvitään. Sitten mennään ihan perusasioihin. Mikä on muuttuja ja mitä tarkoittavat (harjoituksen kannalta) erilaiset mitta-asteikot, jne.

Kun porukka on rauhoittunut ja alkaa laskea suoria jakaumia, tehdä ristiintaulukoita ja laskea jopa T-testejä, niin joku lopulta kysyy: onko tästä oikeasti mitään hyötyä?

Yritän parhaani mukaan vakuuttaa, että nykymaailmassa on hyödyllistä ymmärtää lukemansa. Jos ette tekisikään tilastoanalyyseja omassa työssänne, niin olisi kyllä hyvä osata tulkita niitä vakuuttavaksi tarkoitettuja tekstejä, joita eteenne aika ajoin tarjotaan.

Tämä argumentti ostetaan ainakin osin, mutta sitten joku toinen jatkaa. Miksi me opiskelemme näitä ohjelmia, kun meidän oppilaitoksillamme ei kuitenkaan ole varaa ostaa lisenssejä, jotka näiden käyttöön tarvittaisiin?

Ja tässä tullaan yhteen hämmästyttävään piirteeseen suomalaisessa korkeakoululaitoksessa. Opiskelijoille opetetaan sellaisten ohjelmistojen käyttöä, joista sekä opettaja että opiskelija tietävät, että ohjelmaa ei tulla käyttämään valmistumisen jälkeen, sillä tulevilla työpaikoilla näitä ohjelmia ei ole käytössä.

Toki kalliit kaupalliset tilasto-ohjelmat (SPSS, SAS jne) ovat käytössä yliopistolla, ja tutkijaksi aikova saa ne käyttöönsä. Mutta miten sitten muut opiskelijat? Miksi opetetaan taitoja, jotka eivät ole siirrettävissä?

On jotenkin paradoksaalista, että yliopistot eivät osaa ottaa käyttöönsä tarjolla olevia avoimen lähdekoodin ohjelmia, vaan maksavat – reurssipulassaan – lisenssimaksuja ohjelmista, jotka eivät välttämättä ole edes niitä helpoimpia käyttää.

SPSS on toki tehty helppokäyttöiseksi, ehkä liikaakin. Sen valikot kun eivät ohjaa ongelman ymmärtämiseen, analyysin luonteen miettimiseen. Ja opittu valikoiden käyttö jää sinne oppilaitokseen, kun opiskelija saa paperit käteensä.

Näin ei tietenkään tarvitsisi olla. Yliopistot ja muut oppilaitokset voisivat aivan hyvin käyttää tarjolla olevia maksuttomia avoimen lähdekoodin ohjelmia, joilla voi tehdä kaiken saman kuin maksullisillakin, kuitenkin sillä erotuksella että opiskelija voisi viedä oppimansa mukanaan työelämään.

Tuolla edellisessä postauksessa esittelin Zoteron, joka on hyvä esimerkki avoimesta ohjelmasta, jota ylläpitää ja jakelee asialle omistautunut (yliopisto)yhteisö.

Vastaavia ohjelmaratkaisuja löytyy tilastolliseen analyysiin lukuisia. Tunnetuin lienee PSPP, joka on käyttöliittymältään pitkälti SPSS klooni.

Esittelen tässä kuitenkin toisenlaisen ohjelmiston, nimeltään JAMOVI. Samantyyppinen ohjelmiso on JASP, siitä ehkä joskus myöhemmin.

Otan esimerkin vanhasta tutkimusaineistosta, jossa vastaajilta kysyttiin mm. työkokemustaan ja palkkaustaan. Tämä mahdollisti mies- ja naisvastaajien palkkatuloerojen tarkastelun. Perinteisesti tämän erojen tarkastelun voi tehdä vaikka T-testillä. Kuvassa JAMOVIn käyttöliittymä ja ensimmäinen tarkastelun tulos. Muuttujat ja funktiot näkyvät vasemmalla, laskennan tulos välittömästi oikeanpuoleisessa ikkunassa.

Kuvasta näemme, että on tarkasteltu bruttopalkan eroja sukupuolen mukaan ja että T-testi kertoo palkkaeron olevan tässä vastaajaryhmässä erittäin merkitsevän. Kun ero näyttää olevan merkitsevä, on sitä aiheellista tarkastella lähemmin. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti valitsemalla halutut tilastolliset testit ja kuvaajat ja ruksimalla ne vasemmanpuoleisessa ikkunassa, ja näin saamme välittömästi päivitetyn analyysin tuloksen oikeanpuoleiseen ikkunaan.

Nyt oikeanpuoleisessa ikkunassa ovat näkyvillä kuvaajat, palkkojen eromäärät sukupuolen mukaan, ja testi näyttää myös palkkojen kesiarvojen eron ja Cohenin d:n, joten ei olla vai p-arvon varassa.

Helppoa ja vaivatonta. Ohjelma mahdollistaa ongelmaan keskittymisen monimutkaisessa valikkosuossa vaeltelun sijaan. Tavoitteena on oppia ajattelemaan, mistä tässä on kyse. Ja kun tämän oppii voi viedä opitun ajattelun ja käytetyn ohjelmiston mukanaan sinne minne haluaa.

Jaksan vain ihmetellä, miksi näitä ohjelmia ei oteta käyttöön ja suolletaan yliopistojen hupevia varoja käytännössä tarpeettomiin lisenssimaksuihin.