Dosentin työkalut (1)

Kirjoitin tuolla aikaisemmin, että yksi syy blogini henkiin herättämiseen on tarve saada ohjat omiin käsiin täällä Internetin ihmeellisessä maailmassa. Sosiaalinen media on toki sosiaalista siinä mielessä, että se monimuotoisuudessaan tarjoaa lähes loputtomia mahdollisuuksia mielipiteiden ilmaisemiseen, kuvien jakamiseen, videoiden esittämiseen jne. Mutta samalla netti näyttää keskittyvän muutamien harvojen suuryhtiöiden käsiin, ja ne puolestaan käyttävät netissä keräämäänsä ’dataa’ häikäilemättä hyväkseen. Tästä Shoshana Zuboffilla on sanansa sanottavaan, mutta siitä enemmän jatkossa.

Tällä kertaa vain lyhyesti muutama sana siitä, kuinka yritän pitää itseni irti nettisaalistajien verkoista. Helpointa olisi tietysti sulkea some-tilit ja pitäytyä vanhaan kunnon sähköpostiin ja puhelimeen yhteydenpidossa. Ihan tähän en kuitenkaan pysty, pitäähän ne kavereiden kuvat ja postaukset nähdä… Mutta miten roikkua netissä ja pitää itsensä siitä samalla mahdollisimman irti?

Muutama yksinkertainen ratkaisu. Jo pelkkä ohjelmistojen valinta auttaa kummasti eteenpäin.

Valitse nettiselain, joka ei vakoile sinua. Firefox on avoimen lähdekoodin yhteisön ylläpitämä käyttäjän yksityisyyttäsi kunnioittava selain, ja kun siinä ottaa vielä käyttöön DuckDuckGo hakukoneen, niin onkin jo aika monta netti-siimaa katkaissut.

Nettiselain on yksi tärkeimmistä ohjelmista, joka tietokoneillamme jatkuvasti käytämme. Selain on myös väylä, jonka kautta meitä seurataan ja vakoillaan, joten kannattaa tosiaan pitää tässäkin kohtaa varansa.

Oikealla selaimen valinnalla päästään pitkälle kohti turvallista nettiä.

Mutta ei pelkällä nettiselaimella maailmaa muuteta. Tarvitaan muitakin työkaluja. Niistä lisää seuraavassa postauksessa.

”Kaiken maailman dosentit”

Kiitokset Juha Sipilälle blogin nimestä. ”Kaiken maailman dosentit” oli Sipilän viesti — joulukuussa 2015 — siitä, että tutkittua tietoa ei tarvitse ottaa vakavasti, politiikkaa kun voi tehdä näppituntumallakin. Vatulointia sitten riittikin.

Sipilä on mennyt, mutta dosentit pysyvät.

Dosentti on muuten erikoinen jäänne yliopistorakenteessamme. Dosentuuri oli aikoinaan opetusvirka, josta ei kuitenkaan maksettu palkkaa, vaan dosentti sai mahdollisuuden pitää dosenttiluentoja ja toimia väitöskirjojen ohjaajana ja tarkastajana. Näistä sai sitten erikseen korvauksen. Yliopistolain muuttuessa vanha dosenttinimike lakkautettiin.

Nykyisin dosentti on arvonimi, jonka yliopisto voi hakijalle myöntää jokseenkin samoin perustein kuin aikaisemminkin. Nyrkkisääntö on se, että dosentti on jatkanut tutkimustyötään väitöksen jälkeen ja julkaissut vastaavan määrän uutta tutkimusta, joka osoittaa hänen pätevyytensä dosentiksi. Tästä ei edelleenkään makseta palkkaa. Mutta dosentti saa mahdollisuuden toimia väitöskirjojen ohjaajana ja tarkastajana, joista tehtävistä (ja opetuksestaan) saa sitten korvauksen tehtyjen tuntien mukaan. Jonkinlainen akateeminen free lancer siis.

Dosentti vastaa omista näkemyksistään, ne eivät edusta sitä opinahjoa, josta nimitys on saatu. Niinpä minäkin leukailen tässä blogissa ihan omiani, ja siitä ei ole syyttäminen niitä yliopistoja, jotka dosentin arvon ovat minulle suoneet.

Tämän blogin historia ulottuu vuoden 2006 kevääseen. Aloitin silloin avoimen lähdekoodin ohjelmiin (Linux, Firefox, LibreOffice, Android jne.) keskittyvän blogin, jota kirjoittelinkin aika monta vuotta. Siitä muistona tuossa alempana, postaus jonka kirjoitin melko tarkkaan kymmenen vuotta sitten. Siitä näkee, että aikamoinen nörtti olin tuohon aikaan.

Maailma muuttuu kuitenkin nopeaan tahtiin, digimaailma varsinkin. Blogien tilalle ovat tulleet sosiaalisen median moninaiset vimpaimet eli äpit, joilla ihmiset ilmaisevat enemmän tai vähemmän osuvasti mielipiteitään maailman menosta. Niinpä minunkin blogini jäi lepäämään, kun naamakirjassa oli niin paljon helpompaa ilmaista itseään.

Somessa on helppoa kertoa nopeasti se, mitä sattuu mieleen tulemaan. Vaikka huumorilla ja läpällä. Mutta tämä helppous on samalla jonkinlainen sosiaalinen loukku. Teemme itsestämme somejättien osa-aikatyöläisiä, ja annamme samalla näiden jättien ohjailla mielenkiintoamme ja keskustelujamme. Siinä yksi syy miksi herätän blogini henkiin taas vuosien tauon jälkeen. On hyvä pitää (edes jotkut) asiat omissa näpeissä.

Ei tässä kuitenkaan ole kyse vain epäluulosta Googlea, Facebookia ja kumppaneita kohtaan. Saattaa olla, että sanottavaakin löytyy. Kaiken maailman dosentti epäilee, ihmettelee ja kommentoi. Enää ei pelkästään hakkerimaailman asioita, vaan muitakin. Niitä, joita dosenttien ei Sipilän mukaan pitäisi lainkaan kommentoida.

JusSin OOo-blogi 5 V.

Blogin vanhaa versiota selaillessa huomasin, että OOo-blogi aloitti elinkaarensa blogistaniassa tosiaankin jo viisi vuotta sitten.

Viisi vuotta on tietotekniikan maailmassa pitkä aika. Paljon on tapahtunut – mutta jotkut asiat ovat myös pysyneet. OpenOffice eli tuolloin versiossa 2.0. Ohjelma toisaalta kehittyi hyvää vauhtia, mutta ilmassa oli aika ajoin myös pientä jännitettä kaupallisen tavaramerkin omistajan Sunin ja kehittäjäyhteisön välillä. Nuo jännitteet ratkeisivat aika ajoin tavalla, joka ei ehkä aina ollut yhteisön kannalta paras mahdollinen, mutta siedettävissä.

Uusi ohjelman kehityslogiikassa alkoi rakentua, kun Oracle osti Sunin ja sitä myötä OOo:n tavaramerkin. Vanha jännite kaupallisen toimijan ja yhteisön välillä kehittyi  epäluottamukseksi ja johti The Document Foundation (TDF) säätiön perustamiseen. Nyt ohjelma kehittyy kahta linjaa. Oracle tukee edelleenkin OpenOffice.org -kehitystä ja TDF julkaisee LibreOfficea eli LibO:a.

Toistaiseksi ohjelmat ovat lähes identtiset, mutta eriytyminen niiden välillä on vääjäämätöntä. Vaikka kahden eri version olemassaolo saattaa hämmentää tavallista loppukäyttäjää, niin viime kädessä kyse on nimenomaan loppukäyttäjien kannalta terveestä kilpailutilanteesta. Avoimen lähdekoodin ohjelmina OOo ja LibO pysyvät yhteensopivina ja niiden erot tulevat näkymään käyttöliittymässä ja käytettävyydessä. Näin ollen ohjelmaversioiden vaihtaminen on mahdollista eikä kukaan jää ohjelman yhtä versiota tuottavan tahon vangiksi. Ei tuottajariippuvuutta, vaan enemmän valinnan varaa.

Uuden säätiön perustaminen oli aika rohkea veto, sillä hanke aloitettiin taloudellisesti lähes nollapisteestä. Parasta aikaa on käynnissä varojenkeruu kampanja säätiön rekisteröimiseksi, joka tullaan tekemään Saksassa. Tarvittavat 50.000 euroa kertyivät nopeasti heti keräyksen alkupäivinä, ja LibO:n kehitykset edellytykset näyttävät nyt yllättävänkin hyviltä.

LibO:n synnyn päämotiivina oli vahvistaa OOo-projektin alkuperäistä tavoitetta – kehittää uusi toimisto-ohjelmisto aidosti avoimena projektina, vapaana ohjelmistona. Kaupalliset ovat toimijat ovat kukin vuorollaan rahoittaneet hanketta, mutta asettaneet myös rajoja avoimuudelle. Niinpä LibO:n kehittämisessä ovat mukana nimenomaan ne henkilöt, joille ohjelman avoimuus on ensisijaista.

LibO:n synty kuvaa yleisemminkin avoimen lähdekoodin projektien kehitystä. Ne voivat syntyä nopeasti ja saada yllättävän nopeita tuloksia aikaiseksi. Suhteellisen pieni yhteisö haastaa aidosti suuret kaupalliset toimijat. Näin tekevät useat avoimen lähdekoodin projektit tällä hetkellä. Ja yhä enemmän markkinoille tulee myös puhtaasti kaupallisia toimijoita, jotka sitoutuvat aidosti avoimen kehitystyön ehtoihin ja logiikkaan.

En nyt muista millainen asema Firefoxilla oli viisi vuotta sitten, mutta aivan varmaa on ettei se ollut sellainen kuin nyt. Firefox, Chrome ja muut avoimen lähdekoodin selaimet ovat valtaamassa ykköspaikan nettiselainten joukossa.

Linux ei ole noussut tietokoneiden työpöydille odottamallamme vauhdilla, mutta on lyönyt läpi itsensä puhelinmarkkinoilla. Android on noussut lyhyessä ajassa älypuhelinten johtavaksi alustaksi ja sen asema näyttää vain vahvistuvan vahvistumistaan. Avoimen lähdekoodin ratkaisut nousevat esiin yllättävissä suunnissa ja ennakoimattomilla tavoilla.

Lopuksi vähemmän esillä ollut näkökulma Nokian surulliseen kehitykseen. Julkisuudessa on nostettu esiin lähes yksinomaan Nokian Symbian ohjelmiston kehnoutta tapahtumien selittäjäksi. Tätä en pidä millään tavalla uskottavana. Symbian on puhelinalustana huomattavan paljon kehittyneempi kuin Windows. Syitä Nokian ratkaisuun onkin haettava muualta. Tässä yksi mahdollinen tulkinta (johon toivottavasti ehdin palata yksityiskohtaisemmin kevään kuluessa).

Microsoft ei ole onnistunut pääsemään mobiilimarkkinoille. Sen puhelinalustalla oli vuoden alussa huikeat miljoona käyttäjää. Samaan aikaan Apple on karannut omille teilleen ja markkinoita valtaa sen rinnalla Android.  Nokiakin on kehittämässä avoimen lähdekoodin ohjelmia omille tuotteilleen. Uusiin mobiililaitteisiin on tarjolla vakavasti otettavia avoimen lähdekoodin ratkaisuja. Microsoftin näkökulmasta tämä merkitsee vakavaa uhkaa. Kyse ei ole vain siitä, että sen pääsy mobiilimarkkinoille ei onnistu, vaan myös siitä että mobiililaitteiden käyttäjät alkavat ennemmin tai myöhemmin vaatia yhteensopivuutta puhelimensa / tablettinsa ja tietokoneensa kanssa. Tämä voi olla riski Windows käyttöjärjestelmän asemalle. Microsoft ei pysty ostamaan tai eliminoimaan Applea, Androidia tai Blackberryä.  Nokia on ainoa toimija, joka on (epäsuorasti) ostettavissa ja saatavissa aikaan päätös Nokian avoimen lähdekoodin projektien lakkauttamisesta ja korvaamisesta Windows -pohjaisilla ratkaisuilla.

Microsoftin unelmana on tietenkin 200 miljoonan Symbian käyttäjän siirtäminen Windows käyttäjiksi ja paaluttaa tätä kautta (potentiaalisesti horjumassa ollut) oma monopoliasemansa tietokonealan ohella myös mobiilipuolelle.

Oli Nokian kanssa niin tai näin (palataan asiaan), niin avoimen lähdekoodin toimijoiden kenttä kapeni olennaisesti Nokian päätöksen myötä.

Oma veikkaukseni on kuitenkin – katsotaan tämä viiden vuoden kuluttua – että Microsoft ei onnistu tavoitteessaan monopolisoida koko tietotekniikan kenttää itselleen. Avoimen lähdekoodin yhteisöt ovat yllättävän sinnikkäitä ja tuotteliaita. Ja avoimiin standardeihin nojaavat kaupalliset toimijat vahvistavat asemiaan. Uskon siis, että Android, Ubuntu ja LibO ovat tulleet jäädäkseen. Ja viiden vuoden aikana niiden rinnalle takuulla nousee yhtä yllättäviä ja vahvoja menestystarinoita kuin Firefoxin tai Androidin tarinat ovat tähän asti olleet.

Ja hienoa tietysti olisi, jos LibO:kin nousisi marginaalissa olevasta haastajasta toimisto-ohjelmien valtavirtaan. Tähän on tietenkin pyrittävä.