Netissä meitä seuraa koko ja kaiken aikaa kaikenlaisia nuuskijoita ja tiedonkerääjiä, jotka eivät muka ole siellä ja joista meillä ei ole aavistustakaan. Jos nämä ahdistavat / epäilyttävät / ajatteluttavat, niin DuckDuckGo on hyvä valinta. Vähemmän nuuskijoita, vähemmän mainoksia. Turvallista surfailua!
Google Maps on käytännössä se työkalu, jota käytetään kun halutaan paikka- ja karttatietoja puhelimella. Onhan se kieltämättä näppärä ja koukuttava. Jotenkin huikeaa, että karttaan lisäämilläni kuvilla voi olla kymmeniä tuhansia katsojia. Ja muiden lisäämät kuvat ynnä katunäkymä tekevät suunnistautumisen uusissa paikoissa vaivattomaksi.
Mutta mutta. Tässä on paradoksi. Mitä enemmän panostan karttaan, sitä enemmän annan tietoja itsestäni Googlelle. Ja lisään näin Googlen kykyä ohjailla elämääni, ja ehkä muidenkin.
Ollaanko nyt TINAssa (There Is No Alternative)?
Vaihtoehtoja toki on, jos haluaa irti digitaalisesta valvonnasta. Open Street Map on hyvä esimerkki yhteisöllisesti toteutetusta avoimesta karttaprojektista. OSMn saa myös puhelimeen, huomasin kun virittelin uutta luuriani.
Karttojen grafiikka vaatii hetken totuttelua, mutta sen jälkeen huomaa että tämä toimii mainiosti. Kokeilkaapa.
Olin viime lauantaina matkalla Tampereelle. Menin hyvissä ajoin pysäkille, mutta kaksi paikallisjunaa olikin peruttu ja niinpä myöhästyin Mansen junasta.
Tikkurilassa sitten etsin lipputoimistoa, mutta eihän siellä sellaista ole. Piti soittaa VR:n puhelinpalveluun. Jonotus kesti yli 20 minuuttia ja rahaa paloi, mutta pakko oli jonottaa, että sain lipun vaihdettua seuraavaan junaan.
Lipun vaihto toki onnistui, mutta tilanne on samalla hyvä kuvaus siitä, kuinka kaksipiippuista kaiken digitalisointi on. Mukavaa (vain) silloin kun se toimii.
Toimimattomuudelle puolestaan on useita syitä. Vähäisin ei ole varmaankaan se äärimmilleen viety elävän työn karsiminen, joka valitettavan usein on seuraus digitaalisiin palveluihin siirtymisestä.
Omalla kohdallani digi-intoilu menee jonnekin vuosituhannen vaihteen paikkeille. Linux oli nousemassa kovaa vauhtia kiinnostuksen kohteeksi, omalla kohdallani ja laajemminkin. Muistan millainen innostuksen ilmapiiri oli yliopistolla syyskuussa 1999, kun Linus Torvalds esitteli Linux projektiaan.
Digitalisaatio on sittemmin näyttänyt monet kasvonsa. Digitalisaation, Internetin ja sosiaalisen median nurjat puolet ovat tulleet kaikille tutuiksi, vaikka politiikan virallinen digiloikka -puhe jatkuukin optimistisessa hengessä. Tässä on ristiriita ja jännite, jota ajattelin jatkossa pohdiskella vähän enemmänkin.
Luvassa on kevyttä kommentointia, kirjaesittelyjä ja digilaitteiden ja vimpainten ihmettelyä. Ja tähän vielä pieni videoharjoitus.
Reilun kaupan puhelimen uusin editio on nyt sitten jakelussa. Omani saapui eilen. Koska puhelin on harvinaisuus Suomessa, voi mennä jonkun aikaa että löydän sopivat suojakuoret ja pääsen siirtymään arkikäyttöön. Sitä odotellessa pieniä kommentteja.
Puhelimen valmistuksessa pääpaino on kestävässä kehityksessä ja työntekijöiden siedettävien työolojen ja palkkauksen varmistamisessa. Ohjelmiston kehitykseen valmistajalla – ei ainakaan toistaiseksi – ole resursseja, joten puhelimen saa Googlen tarjoamilla ohjelmilla ja ominaisuuksilla.
Suurin muutos edelliseen puhelimeen verrattuna näyttäisi päivän kokemuksella liittyvän kameraan ja kuvien käsittelyyn. Esiasennettuna on vain Googlen Kuvat ohjelma. Sovelluskauppaan vaan sitten hakemaan sitä mitä tuon lisäksi tarvitaan.
Kameran ominaisuudet ovat kelvolliset, mutta tässä hintaluokassa löytyy kyllä puhelimia, joiden kameroihin on satsattu huomattavasti enemmän. Mutta palataan tähän, kun on kokemusta kuvaamisesta ja videoista.
Se, että puhelimessa ei ole tusinoittain valmistajan sinne syöttämiä ohjelmia on myös etu. Puhelimesta voi muokata itsensä näköisen ja tarpeettomilta tuntuvat ohjelmat eivät ole tallennustilaa syömässä.
Tässä vielä kuva alkumaistiaisiksi. Palaillaan digitaalisen maailman ja somen ihmeellisyyksiin vuoden vaihteen paikkeilla.
Ostin ensimmäisen reilun kaupan puhelimeni vuoden 2014 alkaessa. Sain Fairphone 1 luurin muistaakseni silloin tammikuussa. Puhelin on nyt seitsemän vuoden ikäinen, mutta edelleen käytössä. Itselläni se ei tosin ole, vaan henkilöllä jolle annoin sen käyttöön. Minä odottelen jo uusinta versiota.
Reilun kaupan puhelin on päivittynyt versioon neljä, ja odottelen uteliaana millainen luuri on tällä kertaa tulossa.
Reilun kaupan puhelimen idea on yksinkertainen. Yritetään tuottaa puhelin tavalla, joka on mahdollisimman kestävä kehityksen näkökulmasta ja reilu niille, jotka sen tekevät. Tuloksena on puhelin, joka on ominaisuuksiltaan jotain ’keskihintaisen’ älypuhelimen tasoa, mutta aavistuksen hintavampi. Puhelimen ominaisuuksiin kuuluu myös helppo korjattavuus. Se on rakennettu modulaarisesti, ja kun yksi osa hajoaa, niin uuden saa helposti tilalle.
Suosittelen tutustumaan Fairphone sivuihin, joilta saa tarkemman kuvan hankkeesta. Jos kestävä kehitys ja reilu meininki puhelinbisneksessä kiinnostavat, niin tässä hyvä hankintaehdotus — puhelin viiden vuoden tuella ja takuulla.
Turhautunut dosentti 